Vaihto-oppilaamme

Sipoon lukiossa oli tänä vuonna kaksi vaihto-oppilasta: Maximilian Niewöhner Saksasta ja Annelou Snippe Hollannista. He kertovat kokemuksiaan Suomesta ja Sipoon lukiosta.

Miksi halusit vaihtariksi ja miksi juuri Suomeen?

Maximilian: Tulin Suomeen, koska olin utelias, millaista Suomessa olisi. Tiesin Suomesta vain muutamia asioita ennen tänne tuloa. Toive päästä vaihto-oppilaaksi on muodostunut vuosien aikana, enkä ole enää varma tarkasta syystä.

Annelou: Halusin vaihto-oppilaaksi, koska tiesin sen avartavan mieltäni ja toivoin myös oppivani uuden kielen. Valitsin Suomen, koska halusin pysyä Euroopassa ja mennä maahan, josta en tiennyt aiemmin mitään muuta kuin saunan ja Nokian.

Mitä mieltä olet Sipoon lukiosta?

Maximilian: Koulu on kiva ja sopivan pieni. Joskus on vaikea seurata opetusta, koska kaikki on suomeksi.

Annelou: Mielestäni Sipoon lukio on todella kaunis. Suomalainen ja hollantilainen koulu ovat hyvin samanlaisia, koska kaikki oppivat samat asiat koulussa. Erilaista on kuitenkin se, että kun Suomessa opettaja poistuu luokasta, oppilaat jatkavat opiskelua, kun taas Hollannissa kaikki alkavat saman tien puhumaan.

Mitä tulet ikävöimään Suomesta?

Maximilian: Tulen ikävöimään eniten ystäviäni, koska he ovat olleet tukenani täällä Suomessa.

Annelou: Tulen kaipaamaan ystäviäni ja kaikista eniten isäntäperheeni siskoa. Minulla tulee ikävä myös Fazerin suklaata, koska se on parasta.

Paras muisto Suomessa?

Maximilian: Parast muistoni on YFU:n retki Lappiin. Retki oli hieno kokemus ja oli kiva käydä Lapissa.

Annelou: Hyviä muistoja on niin monta, mutta parasta on ollut varmaankin, kun olen ollut kävelyllä isäntäperheen siskoni kanssa ja käynyt ottamassa valokuvia hänen kanssaan. Lapin retki oli myös todella hauska.

Mikä jännitti eniten ennen Suomeen tuloa?

Maximilian: Ennen Suomeen tuloa minua jännitti moni asia, mutta olin myös innoissani tulevasta kokemuksesta.

Annelou: Eniten jännitin isäntäperheeni näkemistä ja uuteen kouluun menemistä.

Mitä mieltä olet suomalaisista?

Maximilian: Suomalaiset ovat ujoja, eivätkä he pidä uusille ihmisille puhumisesta. Tästä syystä uusien ihmisten tapaaminen on vaikeaa.

Annelou: Suomalaiset ovat hieman ujoja, mutta kun heihin tutustuu, he ovat mahtavia ja aina läsnä.

Suomalainen lempisana ja -ruoka?

Maximilian: Tähän on vaikea vastata, koska pidän kaikesta kansainvälisestä ruuasta, eikä minulla ole lempisanaa.

Annelou: Pidän lihapiirakoista ja Fazerin suklaasta erittäin paljon. Lempisanani on lohikäärme ja oikeasti.

Mitä tiesit Suomesta ennen tänne tuloa?

Maximilian: Ennen Suomeen tuloa, en tiennyt maasta oikein mitään. Ainoastaan saunan ja Nokian.

Annelou: Tiesin Suomesta vain Nokian, Angry Birdsin ja saunan. En edes tiennyt Muumeja!

Mitä haluaisit sanoa tuleville vaihto-oppilaille?

Maximilian: Lähtekää matkaan avoimin mielin ja pitäkää itsenne kiireisinä. Se helpottaa sopeutumisessa ja auttaa vaikeiden aikojen yli.

Annelou: Haluaisin sanoa, että älkää antako suomalaisten ujouden estää, kun ystävystytte heidän kanssaan.

Mitä olet kaivannut eniten kotimaastasi?

Maximilian: Saksasta olen eniten kaivannut saksalaista leipää ja keksejä.

Annelou: Eniten olen kaivannut parempia bussiyhteyksiä ja sitä, että pääsen pyörällä liikkumaan minne haluan.

Teksti ja kuva: Minja Ahonen ja Katariina Vesimäki

 

Espanjan ryhmä opintoretkellä 26.4.-30.4.2015 -

Hyppy Madridin sykkeeseen

Sunnuntai-iltana alkoi espanjan kielen opiskelijoiden matka Sipoon lukiosta kohti entuudestaan tuntematonta Madridia. Ryhmänohjaajana toimi opettaja Merja Parada. Merja Parada on kokenut Madridin matkaaja ja hänellä on vankka tausta espanjan kielestä ja kulttuurista. Viisipäiväisen matkan aikana ryhmä pääsi tutustumaan paikalliseen lukioon, espanjalaiseen ruokaan ja yleissivistävään kulttuuriin taiteen ja urheilun parissa. Sipoolaiset opiskelijat saivat kosketuksen myös huonoista nettiyhteyksistä ja epäpuhtaasta vedestä. Kaiken suunnitellun ohjelman lisäksi matkaan sisältyi myös runsaasti vapaa-aikaa. Ensimmäisen päivän aikana ryhmä vieraili Suomen Madrid-instituutissa ja Museo Reina Sofiassa. Matkalla mukana ollut Jenni Katajarinne piti vierailua museossa yleissivistävänä ja tärkeänä kulttuurikokemuksena. “Erityisesti Pablo Picasson taideteos “Guernica” oli ikimuistoinen”, Jenni kertoo. 

Retiro puistossa.

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli käynti espanjalaisessa ystäväkoulussa. Ryhmäläiset huomasivat ilokseen, kuinka vastaanottavaisia ja huomioivia espanjalaiset oppilaat olivat. Luokkahenki oli uskomaton. Aivan kuin kaikki olisivat kuuluneet samaan perheeseen. Ensimmäisenä suomalaiset ja espanjalaiset oppilaat leikkivät niin sanottua “icebreaker”-leikkiä, jossa oppilaat kyselivät englanniksi toistensa taustoja. Näin he saivat jutun juuresta kiinni ja alkoivat keskustelemaan rohkeammin. Aika oli koko ajan kortilla koulutapaamisessa. Vähäisestä ajasta johtuen suomalaiset ja espanjalaiset oppilaat lähtivät sekalaisissa pienryhmissä tutustumaan koulun eri kulmauksiin. Kiertelyn jälkeen huomasi hymyn kaikkien huulilla ja tunnelman keventyneen. Tapaaminen oppilaiden kanssa päättyi yhteiskuvien ottoon. Ryhmä jatkoi kuitenkin vielä muihin tiloihin keskustelemaan ja syömään koulun henkilökunnan kanssa.

Ryhmäkuva lukion opiskelijoiden kanssa.

Koitti kolmas ja viimeinen päivä. Tunnelma oli väsynyt, haikea ja samalla iloinen. Matkarasitus alkoi näkyä oppilaiden haukotteluna, tunnelma oli haikea pian alkavan kotimatkan johdosta, mutta oppilaat antautuivat täysin viimeiselle päivälle ja olivat valmiita ottamaan viimeisestä päivästä Madridin sykkeessä kaiken irti.

Kevyen aamupalan jälkeen ryhmä lähti kävellen kohti Museo del Pradoa. Prado sisältää yhden maailman mahtavimmista eurooppalaisen taiteen kokoelmista 1300-luvulta 1800-luvun alkupuoliskolle. Ryhmä pääsi näkemään Velázquezin Hovinaiset-teoksen, mikä on Pradon kuuluisin esillä olevista teoksista. Ilta ja koko matka huipentui ammattilaisjalkapalloseura Real Madridin kotipeliin stadion Santiago Bernabeulla. Matkalla mukana ollut 18-vuotias oppilas Miko Hakkarainen kommentoi tunnelmia ennen ottelua epätodellisiksi. “En voi uskoa pääseväni näkemään minun suosikkijoukkuetta ja -pelaajaa Cristiano Ronaldoa paikan päällä 30 metrin päästä, tämä on hienointa, mitä olen päässyt todistamaan”, sanoi Miko. Myös muut oppilaat olivat todella innoissaan ottelusta. Kaikkien ennalta sovittujen ohjelmanumeroiden lisäksi reissuun sisältyi opettajasta riippumatonta vapaa-aikaa, kuten ostoksilla käyntiä, kaupungilla notkumista, ruokailuja ravintoloissa koko ryhmän voimin ja yöelämää ravintoloiden terasseilla pienimuotoisten juomien parissa.

Viimeisenä päivänä veneilemässä Parque Retiron tekojärvellä.

Teksti ja kuvat: Miko Hakkarainen, Jenni Katajarinne ja Perttu Knuuti