Kevään 2013 ylioppilaan, Suvi Kankareen, lakkiaisissa pitämä puhe
Hyvät ylioppilastoverini, opettajat ja juhlavieraat
Vajaa
kolme vuotta sitten istuimme vähän hämmentyneet ilmeet kasvoillamme
Enterin kieliluokissa. Ensimmäinen lukiopäivä. Olimme Enterin uudet
ykköset, kirjava joukko nuoria Sipoosta ja lähikunnista.
Tunsin entuudestaan monia tulevia lukiokavereitani yläkouluajoilta,
osan jo alakoulusta. Osa oli Enterissä, koska ei jaksanut herätä aamulla
aikaisemmin tallustamaan bussipysäkille ja matkustaa puoltatoista
tuntia bussilla, jotta olisi päässyt pääkaupunkiin
johonkin hienostolukioon. Osa taas oli Enterissä, koska yhteishaku ja
ysin päättötodistus eivät olleet avanneet ovia muuhunkaan
opiskelupaikkaan. Osa oli päätynyt Enteriin, koska lähilukio tuntui
luontevalta ja kotoisalta vaihtoehdolta. Näiden kolmen vuoden
aikana sain kokea ja oppia paljon uusia asioita näiden ihanien ihmisten
kanssa.
Lukioajastamme
monelle ovat varmasti jäänyt päällimmäisinä mieleen perinteiset
lukiolaisten juhlat – wanhojen tanssit, penkkarit, risteilyt. Miljoonat
75 minuuttiset opettajaa kuunnellen, koeviikot,
kokeiden palautuspäivät ja ylivaikeat pakolliset kurssit saattavat
kummitella vielä mielessä. Ja tietenkin itse ylioppilaskirjoitukset.
Niitähän varten vajaa kolme vuotta istuttiin tunneilla pelaillen ja
roikkuen Facebookissa kunnan tarjoamilla läppäreillä.
No, ei nyt aivan. Ainakin minulle lukioaikani on tarjonnut paljon. Sen
lisäksi, että se valmisteli aina hirveästi peloteltuja
ylioppilaskirjoituksia varten, se on myös antanut taitoja, joita
varmasti elämässä vielä tarvitsen. Minulle erittäin paljon eväitä
käytännön elämää varten ovat antaneet lukion kielten kurssit. Vaikka
sanajärjestysten, akkusatiivien ja datiivien opettelu on välillä
lievästi sanottuna ollutkin puuduttavaa, on kielten opiskelu antanut
paljon. Kansainväliset projektit,
joissa olen itsekin ollut mukana, ovat tarjonneet mahtavan tilaisuuden
käyttää vieraita kieliä ja saada ystäviä ulkomailta. Lukiossa on oppinut
ajattelemaan asioita erilailla, kenties hieman kypsemmin ja
aikuismaisemmin kuin yläkoululaiset energiajuomatölkkeineen.
Lukiohan on yleissivistävä oppilaitos. Jos se on tehtävässään
onnistunut, olemme nyt korkeasti sivistyneitä, erinomaisen valistuneita
ja muutenkin kaikin puolin täydellisiä yhteiskunnan jäseniä.
Lukion
loppuminen voi herättää monenlaisia tunteita. Voi olla iloinen, että
Wilma ja lukiokurssit ovat mennyttä elämää. Maailma on täynnä uusia ovia
vastavalmistuneelle ylioppilaalle. Koko
elämä on edessä. Toisaalta taas uudet opiskelupaikat, isojen ja
viisaiden ihmisten yliopistot ja korkeakoulut, muutto Nikkilä Big
Citystä ja lukiolaisstatuksen menettäminen voivat herättää hämmennystä,
jännitystä ja ehkä vähän haikeuttakin. Lukiossa opiskelujamme
ja poissaolojamme seurattiin varsin tehokkaasti ja monet asiat
opetettiin kädestä pitäen. Tulevaisuudessa meidän täytyy ottaa enemmän
vastuuta itsestämme.
Osa
valmistuvista ylioppilasta on jo saanut jatko-opiskelupaikan, osa
viettää rankan opiskelun jälkeen varmasti tarpeeseen tulevan välivuoden
matkustellen, töissä käyden ja pohtien, mitä tulevaisuudessa
haluaisi tehdä. Vaikka tällä hetkellä monille on varmasti aika
epäselvää, mistä jatko-opiskelupaikka löytyy, olen kuitenkin aivan
varma, että tästä joukosta, Enterin vuoden 2013 ylioppilaista, tulee
monia tulevaisuuden kehittäjiä, sellaisia uusien Nokioiden
ja Angry Birdsien luojia, yhteiskunnallisia vaikuttajia ja tunnettuja
oman alansa huippuosaajia, jotka voivat nostaa Sipoon lukion vaikka
maailman maineeseen. Sitten kun joku meistä on Suomen presidenttinä, hän
voi osoittaa Sipoon lukiolle tukirahoja mopoautoparkkipaikan
rakentamiseksi. Me abit olemme käyneet nimittäin monet kiivaat
keskustelut siitä, että mopoautoilla vallataan peräti kokonaisia
parkkiruutuja ja sitten abit joutuvat viemään autonsa muualle parkkiin.
Haluan
kiittää koko valkolakkipäisen joukon puolesta Enterin opettajia ja
alempien vuosikurssien opiskelijoita. Ykkösille ja kakkosille voisin
sanoa sen, että vaikka lukio, koeviikot, kurssit,
matikka ja pakkasaamuun heräämien kouluun lähtöä varten ovatkin välillä
hiukkasen inhottavia, koettakaa saada kasaan edes kaikki 75 kurssia.
Ylioppilaaksi valmistuminen on varmasti kaiken sen arvoista. Niille
tämän vuoden abeille, jotka eivät vielä saa painaa
tuota ylioppineisuuden lakkia päähänsä, haluan toivottaa paljon
tsemppiä viimeisiä lukiohetkiä varten. Pian on teidänkin vuoronne.
Ihanat
opiskelukaverini, Sipoon lukion vuoden 2013 ylioppilaat, tämä on meidän
päivämme. Nautitaan siitä. Emme valmistu lukiosta enää toista kertaa.
Tehdään tästä päivästä sellainen, jonka
muistamme vielä yhdeksänkymppisinäkin kiikkustuolissa keinuessamme.
Olemme ansainneet tämän päivän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti