maanantai 3. kesäkuuta 2013

tuoreen ylioppilaan puhe lakkiaisissa

Kevään 2013 ylioppilaan, Suvi Kankareen, lakkiaisissa pitämä puhe 

Hyvät ylioppilastoverini, opettajat ja juhlavieraat

Vajaa kolme vuotta sitten istuimme vähän hämmentyneet ilmeet kasvoillamme Enterin kieliluokissa. Ensimmäinen lukiopäivä. Olimme Enterin uudet ykköset, kirjava joukko nuoria Sipoosta ja lähikunnista. Tunsin entuudestaan monia tulevia lukiokavereitani yläkouluajoilta, osan jo alakoulusta. Osa oli Enterissä, koska ei jaksanut herätä aamulla aikaisemmin tallustamaan bussipysäkille ja matkustaa puoltatoista tuntia bussilla, jotta olisi päässyt pääkaupunkiin johonkin hienostolukioon. Osa taas oli Enterissä, koska yhteishaku ja ysin päättötodistus eivät olleet avanneet ovia muuhunkaan opiskelupaikkaan. Osa oli päätynyt Enteriin, koska lähilukio tuntui luontevalta ja kotoisalta vaihtoehdolta. Näiden kolmen vuoden aikana sain kokea ja oppia paljon uusia asioita näiden ihanien ihmisten kanssa.

Lukioajastamme monelle ovat varmasti jäänyt päällimmäisinä mieleen perinteiset lukiolaisten juhlat – wanhojen tanssit, penkkarit, risteilyt. Miljoonat 75 minuuttiset opettajaa kuunnellen, koeviikot, kokeiden palautuspäivät ja ylivaikeat pakolliset kurssit saattavat kummitella vielä mielessä. Ja tietenkin itse ylioppilaskirjoitukset. Niitähän varten vajaa kolme vuotta istuttiin tunneilla pelaillen ja roikkuen Facebookissa kunnan tarjoamilla läppäreillä. No, ei nyt aivan. Ainakin minulle lukioaikani on tarjonnut paljon. Sen lisäksi, että se valmisteli aina hirveästi peloteltuja ylioppilaskirjoituksia varten, se on myös antanut taitoja, joita varmasti elämässä vielä tarvitsen. Minulle erittäin paljon eväitä käytännön elämää varten ovat antaneet lukion kielten kurssit. Vaikka sanajärjestysten, akkusatiivien ja datiivien opettelu on välillä lievästi sanottuna ollutkin puuduttavaa, on kielten opiskelu antanut paljon. Kansainväliset projektit, joissa olen itsekin ollut mukana, ovat tarjonneet mahtavan tilaisuuden käyttää vieraita kieliä ja saada ystäviä ulkomailta. Lukiossa on oppinut ajattelemaan asioita erilailla, kenties hieman kypsemmin ja aikuismaisemmin kuin yläkoululaiset energiajuomatölkkeineen. Lukiohan on yleissivistävä oppilaitos. Jos se on tehtävässään onnistunut, olemme nyt korkeasti sivistyneitä, erinomaisen valistuneita ja muutenkin kaikin puolin täydellisiä yhteiskunnan jäseniä.
Lukion loppuminen voi herättää monenlaisia tunteita. Voi olla iloinen, että Wilma ja lukiokurssit ovat mennyttä elämää. Maailma on täynnä uusia ovia vastavalmistuneelle ylioppilaalle. Koko elämä on edessä. Toisaalta taas uudet opiskelupaikat, isojen ja viisaiden ihmisten yliopistot ja korkeakoulut, muutto Nikkilä Big Citystä ja lukiolaisstatuksen menettäminen voivat herättää hämmennystä, jännitystä ja ehkä vähän haikeuttakin. Lukiossa opiskelujamme ja poissaolojamme seurattiin varsin tehokkaasti ja monet asiat opetettiin kädestä pitäen. Tulevaisuudessa meidän täytyy ottaa enemmän vastuuta itsestämme.

Osa valmistuvista ylioppilasta on jo saanut jatko-opiskelupaikan, osa viettää rankan opiskelun jälkeen varmasti tarpeeseen tulevan välivuoden matkustellen, töissä käyden ja pohtien, mitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä. Vaikka tällä hetkellä monille on varmasti aika epäselvää, mistä jatko-opiskelupaikka löytyy, olen kuitenkin aivan varma, että tästä joukosta, Enterin vuoden 2013 ylioppilaista, tulee monia tulevaisuuden kehittäjiä, sellaisia uusien Nokioiden ja Angry Birdsien luojia, yhteiskunnallisia vaikuttajia ja tunnettuja oman alansa huippuosaajia, jotka voivat nostaa Sipoon lukion vaikka maailman maineeseen. Sitten kun joku meistä on Suomen presidenttinä, hän voi osoittaa Sipoon lukiolle tukirahoja mopoautoparkkipaikan rakentamiseksi. Me abit olemme käyneet nimittäin monet kiivaat keskustelut siitä, että mopoautoilla vallataan peräti kokonaisia parkkiruutuja ja sitten abit joutuvat viemään autonsa muualle parkkiin.

Haluan kiittää koko valkolakkipäisen joukon puolesta Enterin opettajia ja alempien vuosikurssien opiskelijoita. Ykkösille ja kakkosille voisin sanoa sen, että vaikka lukio, koeviikot, kurssit, matikka ja pakkasaamuun heräämien kouluun lähtöä varten ovatkin välillä hiukkasen inhottavia, koettakaa saada kasaan edes kaikki 75 kurssia. Ylioppilaaksi valmistuminen on varmasti kaiken sen arvoista. Niille tämän vuoden abeille, jotka eivät vielä saa painaa tuota ylioppineisuuden lakkia päähänsä, haluan toivottaa paljon tsemppiä viimeisiä lukiohetkiä varten. Pian on teidänkin vuoronne.
Ihanat opiskelukaverini, Sipoon lukion vuoden 2013 ylioppilaat, tämä on meidän päivämme. Nautitaan siitä. Emme valmistu lukiosta enää toista kertaa. Tehdään tästä päivästä sellainen, jonka muistamme vielä yhdeksänkymppisinäkin kiikkustuolissa keinuessamme. Olemme ansainneet tämän päivän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti